MIKSI
ROTUKOIRAN PITÄÄ OLLA REKISTERÖITY ?
Artikkelin
kirjoittaja on Mia Mäkelä, mia.makelaPOISTA@gmail.com
Pennun
valinta: Miksi rotukoiran tulee olla rekisteröity?
Moni pennunostaja tahtoo itsellensä
koiran, josta kaavailee "vain lemmikkiä".
Silti monesti tahdotaan rotukoira - ilman papereita,
tottakai, kun ei koiraa aiota käyttää
näyttelyissä / kokeissa. Lisäksi onhan
se paperiton koira useimmiten halvempi kuin rekisteröity
rotukoira. Pitää kuitenkin miettiä mitä
menettää, mitä riskejä ottaa ja
mitä tukee ottaessaan paperitonta koiraa. Rekisteröidyissä
rotukoirissa kun on puolensa miksi niistä papereista
kannattaa maksaa.
Aloitan listaamalla tähän
yleisimpiä syitä koiran rekisteröimättömyydelle:
1)
Kasvattajan tietämättömyys
Tämä
on syistä ehkä viattomin: pennut ovat vahinkopentuja,
kahden samanrotuisen koiran jälkeläisiä,
eikä nartun omistaja ole osannut ottaa selvää
miten pennut saataisiin rekisteröityä.
Edelleen elää vahvasti käsitys mm.
siitä, että rankan sisäsiitoksen omaavien
vahinkojen jälkeläisiä ei rekisteröidä.
Nämä pennut saa yhtälailla rekisteröityä
kuin mitkä tahansa muutkin pennut. Samoin, jos
PEVISA-ehdot eivät täyty, voi kennelliiton
jalostustoimikunnalta anoa poikkeuslupaa pentujen rekisteröinnille
=> rekisteröidään EJ (ei jalostukseen)
-rekisteriin.
2) Kasvattajan välinpitämättömyys
Nartun
omistajasta on vain kiva saada pennut koirallensa. Hän
ei tunne koiransa sukua tai rotua (ongelmineen) ylipäätänsä.
Hän vain haluaa teettää nartullaan pennut.
Useimmiten siksi, että tahtoo itse oman koiransa
jälkeläisen. Hän valitsee urokseksi sen,
mikä miellyttää silmää tai
pahimmassa tapauksessa valitsee vain sen lähimpänä
asuvan samanrotuisen koiran.
3) Pentutehtailu
Kasvattaja
on HYVIN epärehellinen ja ainoa mistä hän
välittää, on raha. Näitä pentutehtailijoita
on olemassa kahta tyyppiä:
"Sympaattinen": Hän selittää
koiranomistajille ummet ja lammet, useimmiten korostaa,
kuinka tekee pentuja "rakkaudesta" koirilla,
jotka elävät perheen keskellä. Hän
korostaa koiriensa ihanuutta ja useimmiten mollaa kuinka
paperillinen rotukoirajalostus on koirarotujen syöpä
ja iso mörkö, joka tuottaa vain ongelmia.
Hän liioittelee muutenkin rodun ongelmia,
jotta pennunetsijät eivät missään
tapauksessa harkitsisi "riskiä" ottaa
paperillista rotukoiraa, samalla pedaten pohjaa sille,
että on normaalia, jos hänen myymänsä
pentunsa tulee esim. allergiseksi.
"Häikäilemätön": Hän ei
vaivaudu edes peittämään kasvatustoimintansa
syitä. Koirat asuvat julkisesti kehnoissa olosuhteissa;
koirien olot kaikessa karmeudessaan näkyvät
pennunostajalle. Hän luottaa siihen, että
pennunostajat hankkivat koiransa häneltä viimeistään
säälin takia.
Riskejä
ja moraalis-eettisiä kysymyksiä, miksi rotukoiraa
ei kannata ottaa paperittomana:
1)
Riski: Terveys Monessa rodussa on pentueen rekisteröinnin
ehtona raja-arvot terveyden suhteen. Näistä
raja-arvoista saat lisää tietoa tästä. Jokaisella rodulla
on omat tietyt sairautensa, joiden ilmenemisen riski
on huomattavan suuri ilman asianmukaista kontrollia.
Useimmat näistä sairauksista vaikuttavat koiran
elämänlaatuun, syövät paljon rahaa
omistajalta sairauden hoidon muodossa ja pahimmassa
tapauksessa vievät koiralta hengen.
Ostaessasi
paperittoman rotukoiran sinulla ei ole varmaa tietoa
koiran sukutaustoista etkä näin ollen voi
ottaa selvää, onko koiran vanhemmat varmasti
tutkittu terveeksi, saatika ovatko niiden vanhemmat
sekä sisarukset terveitä. Rekisteröityä
rotukoiraa ottaessasi saat nämä tiedot selville
joko rotuyhdistysten tietokannoista (usealla löytyy
jo netistä) tai sitten ottamalla yhteyttä
jalostustoimikuntaan / rodun pentuvälitykseen.
2)
Riski: Korvausvastuu Rekisteröidyt rotukoirat myydään
useimmiten, käytännössä katsoen
aina, Suomen Kennelliiton koirankauppasopimuksella. Sopimus takaa
muunmuassa sen, että mikäli pennussa ilmenee
jokin sairaus, joka on ollut piilevänä ostohetkellä,
on kasvattaja korvausvelvollinen. Useimmiten tämä
tarkoittaa sitä, että kasvattaja maksaa hoitokulut
pennun ostohintaan saakka, tai tarkoittaa uuden pennun
saantia, joko samalta tai toiselta, pennunostajan haluamalta
kasvattajalta.
Ostaessasi paperitonta rotukoiraa
sinulla ei ole minkäänlaista turvaa; olet
yksin ongelman kanssa; näin ollen se, minkä
säästää pennun ostohinnassa, voi
tulla maksamaan moninkertaisesti myöhemmin koiran
sairauden hoitokuluissa.
3) Riski: Korkea
sukusiitosaste
Kun ostat rekisteröimättömän
rotukoiran jälkeläisen, et voi olla varma
sen sukutaustasta. Voi myös käydä niin,
että pennun kasvaessa aikuiseksi huomaatkin, ettei
koira muistuta ollenkaan sitä rotua, mitä
olit ostamassa: Pennut siis voivat olla puhtaasti sekarotuisia.
Koska et voi olla koirasi sukutaustasta varma,
et voi olla myös varma sen sukusiitosasteesta;
vanhemmat voivat olla sisaruksia, ne voivat olla puolisisaruksia,
ne saattavat olla isä+tytär tai emä+poika.
Sukusiitosasteen noustessa riskit perinnöllisten
sairauksien ja heikkouksien esilletulemiseen kasvaa
moninkertaiseksi. Suurin osa sairauksista kun on resessiivisesti
perinnöllisiä: ne vaativat saman geenin tulemisen
kummaltakin vanhemmalta -> korkeammalla sukusiitosasteella
samojen geenien todennäköisyys kasvaa moninkertaisesti.
Rekisteröidyllä rotukoiralla näet
jo rekisteripaperista 3:n sukupolven sukutaulun. Tästä
pystyt jo itse katsomaan mahdollista sukusiitosastetta
ja kysymään kasvattajalta, miksi hän
on linjannut johonkin koiraan mikäli samoja koiria
näinkin läheltä koiran sukutaulusta löytyy.
Mikäli hän ei osaa vastata - kannattaa sivuuttaa
tämäkin (vaikkakin rekisteröity) yhdistelmä.
Monesti yhdistettäessä meidän
muppea + naapurin muppea ei tietämätön
tai euron kuvat silmissä toimiva kasvattaja (oli
kyseessä sitten rekisteröity / rekisteröimätön
yhdistelmä) ymmärrä tai halua ymmärtää
koirien suvun päälle mitään: voi
olla että koirayksilöt ovat aivan ihania,
mutta niiden jälkeläiset ovat AIVAN jotain
muuta. Jälkikäteen sitten kun pennuista löytyy
mitä ihmeellisempiä ongelmia, katsotaan sukutaulua
jotain rodusta tietävän kanssa ja todetaan,
että nämä riskit olisi voitu ennustaa
katsomalla vain edelliseen sukupolveen.
3)
Emän terveys
Monesti rekisteröimättömät
rotukoiran pennut ovat välipentueiden jälkeläisiä:
narttua on siis astutettu liian tiheästi. Kennelliitto
vaatii jo nartun terveyteen vedoten 10 kk välin
nartun pennutukselle. Ilman poikkeuslupaa näitä
jälkeläisiä ei rekisteröidä.
Poikkeusluvan saatuaan nartulle annetaan 18 kk jalostuskielto,
jotta sen elimistö saa levätä ja palautua
rauhassa pennutuksen aiheuttamasta kuormituksesta. Poikkeuslupa
myönnetään vain kerran.
Nartulle
pentujen saanti on aina elimistöä rasittavaa
ja kuormittavaa. Koira voi saada jälkeläisiä
jokaisesta juoksusta, mutta tämä ei ole terveellistä
nartulle, jonka elimistö kuormittuu ja kärsii
jatkuvasta jälkeläistuotannosta. Moni pentutehtailija
tuottaa näitä rekisteröimättömiä
välipentueita; joka toisesta juoksusta pennut ovat
rekisteröityjä - joka toisesta eivät.
Tässä on moraalinen kysymys: haluatko
tukea eläinrääkkäystä? Sitä
nartun liian tiheä penikoiminen on (huom: tutkimusten
mukaan luonnossa sudella on juoksu n kerran vuodessa,
koiralla 1-4 krt/v).
4) Pentujen ja emän
hoidon laiminlyönti
Kun pentuja teetetään
rahasta tai tietämättömyydestä,
pentujen ja emän hoitoa laiminlyödään
usein jo ennen astutusta. Emää ei rokoteta
tai madoteta, sen kuntoa ei valmisteta pennutukseen
millään tavalla (= riski esim. synnytyskomplikaatioihin
kasvaa) eikä sen ruokintaa muuteta kunnolliseksi
kanto- tai imetysaikana. Pahimmassa tapauksessa emää
ja pentuja ruokitaan halvimmalla mahdollisella ruoalla:
emä käyttää omat ravintovarastonsa
pentujen ruokkimiseen kuihtuen itse olemattomaksi. Pentujen
ravinnonsaannin ollessa heikkoa niiden riski sairastua
ja saada kasvuhäiriöitä lisääntyy.
Nämä ongelmat voivat johtaa tuskalliseen kuolemaan
tai terveysongelmiin, jotka haittaavat koiran elämää
koko sen eliniän. Kun pentuja teetetään
rahasta, on tämä yksi varmimmista kohdista
säästää rahaa.
5) Pennun osto
säälistä - apua kärsiville vai kannustusta
eläinrääkkäykseen?
Monet
häikäilemättömistä rahanahneista
pennuntuottajista vetoavat ihmisten säälintunteeseen:
pentu ostetaan täyteen hintaan, jotta se saadaan
pelastettua pois surkeista oloista. Mitä me teemme
ostaessamme koiran tälläiseltä ihmiseltä?
Tuemme hänen toimintaansa. Välittääkö
hän, jos paheksumme hänen toimintatapojaan
samalla kun ojennamme hänelle setelitukkoa kouraan?
Ei todellakaan.
Nyrkkisääntönä
voidaan pitää: yhtä pelastettua pentua
kohtaan syntyy 2+n uutta pentua yhtä surkeisiin
oloihin odottamaan pelastusta. Näissä tapauksissa
kannattaa vain lähteä paikalta pois, soittaa
eläinsuojeluviranomaiset ja TOIVOA, että he
pystyvät asiaan puuttumaan. Jos pystyvät,
ottaa sitten sen pennun eläinsuojeluviranomaisilta,
jotka toivottavasti ovat pystyneet huostaanottamaan
kaltoinkohdellut eläimet.
6) Miksi ottaa
rotukoira, jos ei halua tukea rotukoirajalostusta?
Tämä
kysymys minua on ihmetyttänyt useasti: miksi ihmiset
haluavat jonkun tietynrotuisen koiran, mutta eivät
ole valmiita tukemaan rotukoirien jalostusta? Ilman
rotukoirajalostusta meillä ei olisi koirarotuja.
Jos tahdomme tietynrotuisen koiran, on se osoitus siitä,
että rodulla ja sen jalostustyöllä on
paikkansa. Miksi siis tuetaan niitä, jotka eivät
tee työtään rodun eteen, mutta ottavat
kyllä talteen työn hedelmät. Toisin sanoen:
jättävät jalostuksen, huolen rodusta,
henkisen ja rahallisen työn muille ja keräävät
itse vain helpot rahat.
Jos arvostamme jotain
rotua niin paljon, että haluamme rodun edustajan
itsellemme - tulisi meidän myös ottaa huomioon
se työ rodun luomisen takana ja antaa tukemme niille
jotka sen ansaitsevat.
Loppusanat
Varmasti
jokainen rekisteröimätön koira on omistajallensa
se paras ja rakas, sitä ei kukaan voi ottaa pois.
Kuitenkin, pentua ottaessa pitäisi aina ottaa huomioon
millaista toimintaa haluaa olla tukemassa ja millaisia
riskejä on valmis ottamaan. Pennun ottamisessa
ei koskaan saisi olla kiire, oli kyseessä puhdasrotuinen
tai sekarotuinen koira. Kun tutustut huolella kiinnostuksen
kohteeseesi ennen lopullista päätöstä,
voit välttyä monelta huolelta ja murheelta
sekä taloudelliselta rasitukselta.
Päädyit
pennun valinnassa mihin tahansa tulokseen, toivon, että
valintasi on sinulle oikea.
© Mia
Mäkelä |